Kuukausi on pitkä aika...

... joten kerrotaampas hieman mitä on tapahtunut.
Viimeisen reilun kuukauden aikana ratsastuskertoja on kertynyt viisi. Niin kouluillen, pomppien ja leikkien!

Syyskuun ekalla tunnilla hypättiin Tetris-ponin kanssa. Ja koska kentän hiekkaa on pakko käydä välillä maistelemassa tuli sekin koettua.

Kyseiselle tasaokserille ekaa kertaa lähestyttäessa vauhti hiipui jo kaarroksessa ja yllättäen sitten sille kielletteiinkin. Poni ei kuitenkaan kieltäytymiseen tyytynyt vaan päättikin pompata okserin yli varmaan tuplasti korkeammalta, jota kuski ei siis osannutkaan aavistaa. Sitten kaikki varmaan arvaakin miten kävi. No esteen jälkeen sitten olinkin maistelemassa hiekkaa, mutta onneksi ei sen enempää sattunut.

Kun tästä siirrytään viikko eteenpäin, olikin jo aika palata tutun ja turvallisen Leilan selkään. Meille tunnin pitikin eri ope kuin yleensä, ja mentiin puomeja ja pikkuisia kavaletteja. Kivoin tunti pitkiin aikoihin, oikeesti.
Leila malttoi ootaa ihan uskomattoman hyvin puomeja ja muitakin apuja, eikä edes yrittänyt alkaa hankalaksi ja pomppimaan. Tyttö myös nosteli jalkojaan eikä kompuroinut joka ikiseen puomiin, jota sillä on ollut tapana tehdä!

Taas pompataan viikko eteenpäin ja pääsinkin Ossin selkään myöskin todella pitkästä aikaa! Mä yllätyin ihan hirveesti kuinka hieno toi hevonen on oikeesti! Uskomaton, vaikka en aluksi innoissani ollutkaan.
Mentiin ilman jalustimia ja tehtiin joka kulmaan voltti ja joka sivu avossa.

Aluksi oli kyllä hakemista kummallakin osapuolella. Hevonen oli jännittynyt, takajalat vielä tallissa...

Mutta tunnin lopussa Ossi olikin kuin eri hevonen. Super Ossi! Ratsastajalla toki olis korjattavaa ikuisesti...

 Mutta seuraavalla viikolla päädyin taas kappas kappas Leilan selkään. Tällä kertaa ihan kirjaimellisesti selkään kun mentiin ilman satulaa. Leikittiin paria leikkiä, mutta eipä niissä sen enempää kerrottavaa ole.

Parhain ♥

 Nyt päässäänkin jo tämän postauksen viimeiseen tuntiin eli tämän viikkoiseen. Päädyttiin taasen hyppäämään mutta nyt tosin ihan uudella tuttavuudella. Todellisuudessa olen kerran kyseisen hevosen selässä ollut, mutta ei lasketa sitä. Esteet pysyi kuitenkin siinä ~ 60/70cm korkeudella.
Niin ja ratsu siis oli Sofi, varmasti nuorin ja vaativin hevonen kellä olen ikinä ratsastanut!

Tehtävätkin oli suht helppoja, mutta ei haittaa ollenkaan. Mulla oli itselläni ongelmia pitää ratsu hallinnassa ja vielä itse killua kyydissä mahdollisimman siististi hevosta häiritsemättä. Mission impossible. Pitkällä sivulla oli linja johon meillä tuli sen viisi/kuusi laukkaa, ja pääty-ympyrällä kavaletti.

Ekalla hypyllä ei ollu ihan Sofikaan vielä hereillä mitä tulemaan pitää! :D Silmät melkeen kiinni ja sillai...

Mutta sitten vauva tajuskin että mitä tää homma on.

Joo, lyhyemmät ohjat ois aika jees.

Toiseen suuntaan tultiinkin ihan vaan linjaa hieman korotettuna.

Tää on niin Sofia. Se hyppää tuolleen ihan hassusti käyttän ihan kunnolla selkää,
oli kyllä kuskilla hieman totuttelemista! :D

Vika linja ja vika hyppy suju niin upeesti!

 Nyt kun vihdoin ollaankin päästy heppa-asiat läpi, voidaan siirtyä muihin puuhiin.
Kuukauden aikana on tullut siis...

Käytyä suolla koiran kanssa ( ja kaaduttu kyseisen koiran takia pitkospuille... kiva )

Kuvattu kuuta huoneen pikkuikkunasta. Ainoa positiivinen asia sille että tosta kaadettiin iiiso vaahtera. En pysty enää nukkua kun valoa tuppaa tulemaan yölläkin. Itseasiassa tää kuva on otettu eilen illalla. 

Käytiin myös kaverin kanssa Robinin levyjulkkareilla matkamuistona muutamat uudet kaverit, ja reilu 1300 kuvaa... ja siihen keikkaankin kyllä keskityin kuvaamisen ohella! :D
Ja ei siinä mitään, oli keikkakin aika magee!

Toki kuun aikana muutakin on tullut tehtyä mutta ehkä tässä oli nyt riittävästi asiaa tälläiseksi comeback postaukseksi tällä kertaa.

Hejdå ja kuulemisiin!

Ainiin! Piti vielä mainita että viikon päästä onkin esterataharkat jonne olen menossa Hero-ponin kanssa 60-70cm luokkaan. Jos ei aikaisemmin niin palataan viimeistään blogin puolelle silloin!